Kun sushipostauksen myötä päästiin herkkuruoka-aiheisiin, niin unohdetaan arkipöperöt vielä pieneksi hetkeksi sivuun ja puhutaan hiukan etanoista. Nimenomaan kyseisten herkkupalojen syömisestä. Nam!
Etanoita on syöty kautta aikain. Muinaiset roomalaiset pitivät wikipedian mukaan jopa suuria etanatarhoja, joissa he kasvattivat näitä nilviäisiä meheviksi syöttämällä viiniä ja leseitä. Me hoidamme tämän kasvatusosuuden hieman helpomman kautta, eli poksautamme tyynesti escargots-tölkin auki ja ryhdymme ruoan valmistukseen.
Etanoista valmistuu meidän perheessä perinteinen etanapannu, joka nautitaan tuoreen patongin ja punaviinin kera. Joskus mietin, että repäisen ja teen patonginkin itse, mutta todellisuudessa tämän toteuttaminen lienee yhtä kaukaista kun etanoidenkin itse kasvattaminen. Olemme olleet erinomaisen tyytyväisiä Prisman isoihin maalaispatonkeihin.
Ruokalajin valmistus kaikessa yksinkertaisuudessaan menee näin. Sekoitetaan kulhossa reilu määrä ehtaa (hieman sulaa) voita, ripaus suolaa, nippu silputtua persiljaa ja reilu määrä murskattua valkosipulia. Toiset tykkäävät valkosipulista vähemmän, me tykkäämme siitä reilusti enemmän. Reilusti!
Asetellaan huolellisesti huuhdellut etanat pannulle, yksi jokaiseen koloseen. Hölvätään päälle voisekoitus. Isketään kuumaan uuniin (n. 250 astetta) siksi aikaa, että päällinen kiehuu. Meillä menee muutama minuutti. Ruoka pöytään, patonki käteen ja nauttimaan.
Olemme tuunanneet tästä joskus etanoista tykkäämättömälle (outoa) kaverille jättikatkaravun pyrstö-version. Muutoin kaikki tehdään samoin, mutta etanoiden tilalle asetellaan pyrstöjä. Omaan makuun ei niin hyvä, mutta kaveri vaikutti erinomaisen tyytyväiseltä. Ehkä hän toisaalta olisi ollut tyytyväinen lautasellaan mihin tahansa, mikä ei ole etana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti