Kvinoa-lohilaatikko

Jälleen meille uusi ruoka-aine kokeiluun - kvinoa. Erittäin positiivinen kokemus, tämä jää keittiön kaapin vakioarsenaaliin! Ohje on bongattu täältä. Kyseisessä sormiruokablogissa on itse asiassa paljon ihan huikean hyviä reseptejä, suosittelen. Hiukan modattuna toimivat mainiosti koko perheen safkanakin, eikä vain vauvojen sormiruokapöperöinä.

Tämänkertainen päivällinen valmistui seuraavan ohjeen mukaan.

1dl kvinoaa
150g lohta
puolikas sipuli
3 keskikokoista porkkanaa
kolmasosa sitruunan mehu
pari ruokalusikallista tilliä
2dl kookoskermaa (jos ei kookos uppoa, niin voi korvata muilla kermavalmisteilla)
2 kananmunaa 
mustapippuria, valkopippuria

Keitä kvinoa. Kuullota pannulla porkkanat ja sipuli. Sekoita nämä keskenään, lisää joukkoon kala, tilli, sitruunan mehu ja mausteet. Annostele vuokiin. Itselläni ei ole muffinsivuokaa/peltiä, joten käytin kertakäyttöisiä leivosvuokia - toimivat moitteetta. Sekoita kulhossa kananmunat ja kookosmaito, kaada vuokiin. Paista uunissa 200 asteessa 30 minuuttia.

Erittäin simppeliä, helppoa, herkullista! Aikuisten ja isompien lasten versioon voi lisätä halutessaan vaikka hiukan mausteisuutta ja suolaa.

Meillä näiden kylkeen tehtiin salaatti, ja polkaisin kermaviilikastikkeen sivuun. Tällä kertaa kermaviilin joukkoon sekoitin reilun määrän tilliä, sitruunamehua, mustapippuria, tomaattia ja kurkkua pieneksi pilkottuna, mustapippuria ja ripaus suolaa.

Ensin porkkanoita raasteeksi. Itse raastoin ihan hienoksi.

Tilliä.

Perinteinen kermanavaus - pöydälle.

Kolmevee sekoitushommiin.

Keitetty kvinoa loppujen joukkoon.

Mössö valmiina uuniin!

Mössöt pellillä. Yllättävän vähän leivosvuoat levisivät.

 

Aikuisen ja kolmeveen annos. Kuvasta huomaa, että menossa on "aineet erillään"-vaihe....

Kvinoa-lohilaatikkoa valmiina!

Blue Baby shower

Halusin järjestää raskaana olevalle ystävälleni baby showerit, eli suomalaisittain vauvakutsut. Suunnittelu ja värkkäily oli ihan huippuhauskaa! Yllätetty tuleva äiti oli ilahtunut, ja muutaman tunnin juhlinta kymmenen hengen kaveriporukalla sujui nauraen ja höpötellen. Ainoa varsinainen ohjelma oli tulevalle äidille tilattu 1,5 tunnin rentouttava jalkahoito, jonka aikana kuskasimme ystävällemme syötävää ja juotavaa eteen.

Tästä aiheesta muutama kuva kertoo enemmän kuin suurempikin stoori, eli olkaa niin hyvät. :)

Quorn on rantautunut!

Jokin aika sitten aloitin hiukan aktiivisemman tutkailun kasvikunnan proteiinilähteistä. Olen kuitenkin syönyt aina kalan ohella sen verran myös lintuja (lähinnä broileria), että kasvisruokani ovat olleet usein käytännössä proteiinittomia tai sisältäneet sitä hyvin vähän. Ei ole ollut tarvetta kiinnittää asiaan juurikaan huomiota, kun säännöllinen lihan syöminen on huolehtinut protskutarpeen täyttymisestä. Satunnaisesti olen käyttänyt tummaa soijarouhetta, mutta soijan maku jotenkin puskee aina läpi, eikä ole kovin miellyttävä.

Muutamia kertoja olen nyt testannut kaupan pakastelaarista löytyvää Quornia. Quorn on käymisprosessilla valmistettu proteiinivalmiste, jonka pääraaka-aine on mykoproteiini, eli sieniproteiini. Sapuskaa myydään meidän lähikaupassa rouheena ja kuutioina, mutta sitä on myös fileenä, nugettina ja pihvinä. Täysin vegaaninen tämä tuote ei ole, sidosaineena on käytetty kananmunaa. Meillä tämä on kuitenkin rantautunut yhdeksi vakituotteeksi, löytyy aina pakastimesta.

Tällaista oikein perinteisistä perinteisintä arkiruokaa valmistui viimeksi.

 

Perunoita ja itse tehtyä kastiketta!

Ensin kuullotetaan öljyssä sipuli ja valkosipuli. Sitten tehdään normaali ruskea kastike, jonka itse teen näin.

Heitetään klöntti voita kasariin ja sulatetaan. Päälle tuutataan ehkä vajaan desin verran vehnäjauhoa, ja ruskistetaan kunnolla ruskeaksi koko ajan sekoittaen. Kun voi-jauhoseos on kunnolla ruskistunut, aletaan päälle heittää kiehuvaa vettä (itse mikrotin veden kiehuvaksi, kun en jaksanut kaivaa vedenkeitintä kaapista). Ensin vettä laitetaan vähän, ja sitten taas vähän. Sekoitetaan koko ajan. Kun seos on sellaista hieman löystynyttä, niin vettä voi heittää kunnolla perään. Itselläni tulee jauhokokkareinen kastike, jos viskaan saman tien kaikki vedet kasariin.

Kun kastike on valmis, heitetään sekaan sipulit, quorn-rouhe ja mausteet. Meillä on perinteinen soijaloraus+mustapippuri+ketsuppia reilu tuuttaus. Tällä kertaa viskasin mukaan myös hiukan sambal oelekia makua tuomaan. Annetaan porista reilut 10 minuuttia. Valmis!

Kovin viehättävähän tämä annos ei ole. Maku sitäkin parempi!

Hauskaa ruokahalua!

Liian usein tulee ruoka-aikaan sapuska vain kauhottua lasten lautasille, astiat eteen ja ääntä kohti. Joskus kuitenkin safkaa, etenkin välipaloja, on kiva hiukan tuunata. Tylsästä ruokailusta tuleekin hauska kikatteluhetki, kun kolmevee puraisee ukkelilta hiukset yksi karva kerrallaan tai rouskaisee kukan terälehdet suuhunsa. Suosittelen lämpimästi lisäämään naurua ruokailuun!

Pinaattiletut

Yksi lasten all time suosikki on pinaattiletut. Kaupan valmiit kelpaavat oivallisesti, mutta joskus sitä tulee tehtyä muutama lettunen itsekin. Nämähän ovat siis käytännössä ihan peruslettuja, joihin on heitetty pussi pinaattia. Ei ihme siis, että kelpaa...

Kolmeveen mielestä tämä ruoka on siitä kiva, että tämän tekemiseen saa osallistua runsaalla sekoittamisella. Minä viskon kulhoon aineksia ja minimittainen vispaa lapsen innolla. Jotain yleensä pysyy purkissakin!

 

Turvotuksen jälkeen paistamisessa ei enää kauaa nokka tuhise. Yleensä paistan samaan aikaan kahdella pannulla, ja jos tosikiire ja nälkäkiukku iskee, niin lyödään tulille kolmaskin pannu. Pinaattitaikinaa on paistamisen jälkeen vähintäänkin yhtä paljon hellalla kuin valmiina lättyinä. Siivotaan sitten jälkeenpäin.

Valmiit tuotokset nautitaan tietenkin puolukkahillon kera. Ostan valmista hilloa kaupasta, sillä en ole onnistunut itse tekemään hyvää hilloa (vaikka pakastin olisikin punaista marjaa pullollaan). Yksinkertaista ja hyvää!

Päivän tärkein ateria

Rakastan aamupalaa. Pitkää, rauhallista istuskelua ja hiljalleen uuteen päivään heräämistä kirkasvalolampun ja kahvisammiollisen kanssa. Pienet aktiivikikattelijat välillä sabotoivat meditatiivista hetkeäni, mutta pääsääntöisesti hekin ovat oppineet istuskelemaan lunkisti aamiaispöydässä, rupattelemaan niitä näitä ja tuijottelemaan ulos päivän valkenemista.

Normaalisti aamuihin kuuluu jotain perussettiä nopeasti jääkaapista pöytään raavittuna, mutta joskus sitä saa itsestään puserrettua irti edes aavistuksen enemmän. Tänään aamulla tuijottelin puolitangossa roikkuvilla unisilla silmilläni pöydällä kököttävää yksinäistä, hiukan mustunutta banaaninrassua. Päätin aktivoitua ja sohaista pikaiset banaaniletut muksuille pöytään.

Banaaniletut olivat jokin aika (vuosi, kaksi, vuosikymmen?) sitten nettihitti, ja harvassa olivat ne ruoka- ja lifestyleblogit, joissa ei postausta banaaniletuista ollut. En silloin testannut kuumaa trendiruokaa, mutta nyt tuo mustunut sinkkubanaani innoitti testikierrokselle. Banaanilettujen ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan menee näin:

Banaania
Kananmunaa

Muussataan banaani, sekaan kananmunat, paista.

Melkoista ruokahifistelyä siis. :D Minulla oli nyt tarjolla yksi banaani, jonka kaveriksi päätin kipata yhden munan. Fifty-fifty, päättelin, kun en muutakaan keksinyt. Sekaan heittelin vielä hiukan kanelia, ja hiukan enemmän kardemummaa makua antamaan. Koko homma sekaisin, ja paistoin pannulla ihan tavan rypsiöljyssä pieniä lettusia. Lettujen päälle heitin suoraan pakastimesta jäisiä tämän syksyn mustikoita. Kolmeveelle kelpasi niin hyvin, että minulle ei jäänyt yhtään. Nauroi vain syödessään. "On niin hyvaa, aiti, minä tykkaan!" Yksivee maisteli puolikkaan letun, työnsi sormensa keskelle toista puolikasta ja viskasi sen sitten nauraen lattialle. Josta kolmevee poimi sen ahnaasti käsiinsä ja tunki suuhunsa. Eipähän mennyt hukkaan sekään lettu.

Itse nautiskelin kahvisammiolliseni lisäksi hapankorpun (tai muutamankin, kröhöm) juustolla, avokadolla ja nokkosyrttisuolalla. Olen aivan korviani myöten rakastunut Helsinki Wildfoodsin Hienoon nokkosyrttisuolaan, joka on täysin korvannut kaiken suolan ruoanlaitossani. Myös esimerkiksi avokado- tai kurkkuvoileivän päälle ripoteltuna aivan käsittämättömän hyvää. Suosittelen lämpimästi!

Joulun pakettitehdas

Se on taas täällä, joululahjojen paketointi! Tänä vuonna ihastuin maanläheiseen, hiukan maalaisromanttisen rustiikkiin ja lämpöiseen paketointityyliin. Joululahjoja paketoidessahan kuuluu samalla siemailla glögiä (joko sekaan lorautetaan hiukan punkkua, tai otetaan valmis viiniglögi) ja fiilistellä joulutunnelmaa. Pari pipari(paketti)a sopii sivussa mutusteltavaksi erinomaisesti. Kuvat kertokoon kuitenkin tästä aiheesta enemmän kuin tuhat sanaa. Silvuplee!

Aloitetaan hommat kasaamalla ensin tarvikkeita.

Pikkuiset pyykkipojat ovat aivan ihanan herttaisia!

Lahja on oikeastaan jo paketissa, mutta paketoin vielä uudestaan. Ihana nappipaketti by Snurre.

Snurren lahjakortin paketti sai päälleen teeman mukaisesti lankakerän. :)

Lapsen kummien lahja ruskeassa paperissa.

Kirjainten leikkaaminen vanhasta kierrätykseen menevästä kirjasta oli hauskaa!

Kolmevee osallistui. "Minä vinssaan nämä, vinssaan lattialle!!"Kiitti kulta.

Juuttikankaat hyötykäyttöön.

Mammalle.