Härkäpapu - uusi tuttavuus testaukseen

Sosiaalisessa mediassa olen jo jonkin aikaa törmännyt härkäpapuun. Vanha viljelykasvi on uudessa nosteessa, ja siitä toivotaankin tuontisoijan tilalle kotimaista vaihtoehtoa tuotantoeläinten valkuaislähteeksi. Rehuteollisuuden siivellä nousee härkäpaputarjonta myös meille ihmiskuluttajille. Soijaa olen yrittänyt jo pidempään opetella käyttämään ruoanlaitossa, ja nyt käsiin tarttui kaupan hyllyltä härkäpapurouhe. Olisiko tässä kotimainen tuote korvaamaan meidän ruokapyödässä sen vähäisenkin soijan, jota käytän?

Koska puutteeni keittiössä ovat tunnustetut, en lähtenyt soveltamaan tahi google punaisena etsimään juuri Sitä reseptiä, vaan käänsin rouhepurkin ympäri ja päätin loihtia pöytään sieltä löytyvät Ruokaisat pinaatti-härkäpapuletut.

2 kananmunaa
5 dl maitoa
2 1/2 dl vehnäjauhoja (tai jos härkäpapurouheen jauhaa jauheeksi, niin 1,5 dl)
1 ps pakastepinaattia
2 dl härkäpapurouheseosta
2 rkl juoksevaa margariinia
1 tl suolaa
sokeria, rouhittua mustapippuria

 

Sekoitetaan kulhossa munat, maito ja vehnäjauho. Sulatetaan pinaatti mikrossa ja lisätään taikinaan härkäpapurouheseoksen kanssa. Lisätään margariini (ja heti sooloilulupauksestani huolimatta sovelsin ja sulatin ihan voita vaan joukkoon) ja mausteet. Anna turvota viileässä puolisen tuntia. Paista pannulla pieniä, ohuita lettuja. Tarjoa puolukkahillon kera.

Tältä näyttää lapselle tarjoiltu valmis annos. Molemmille minimittaisille upposi, myös yksivee sormiruokaili tehokkaasti muutaman lettusen. Kuvituskuva-kauniitahan nämä eivät ole, mutta harva (jos yksikään) keitoksistani sellaiseen yltää.  Omaan makuun härkäpapu maistuu hieman, noh, pavulta. Kenelle siinä sitten on positiivinen, kenelle negatiivinen kaiku. Tämän raaka-aineen kanssa jatkan vielä kokeiluja!